Toivo S. Äijön juhlapuhe Kauhajoen sukujuhlassa 5.8.2006

Toivo S. Äijö, FT, professori, Antibes, Ranska

TSA International Business Consulting ja Top Trainers Group, Vista (Kalifornia, USA) Antibes (Ranska) ja Helsinki (Suomi)

Juhlaesitelmä aiheesta

YRITTÄJYYS

Olemme täällä juhlistamassa lähes 300 vuotta sitten solmittua avioliittoa, mikä samalla merkitsi Suomen Hällström-suvun alkua. Tuolloin jo ikäänsä nähden kovia kokeneet ja vanhempansa menettäneet nuoret lähtivät yhdessä yrittämään uutta elämää. Heiltä ja sen ajan ihmisiltä vaadittiinkin todellista yrittäjyyttä, sopeutumista vaikeuksiin ja uskoa tulevaisuuteen, olihan takana olleet suuret kato- ja kuolinvuodet, sota ja venäläismiehitys. Kuitenkin Petter Hällström nousi nopeasti tanskalaisena sotilaspalvelijana vieraassa maassa käsityöläiseksi ja tilalliseksi. Nykyajan perspektiivistä minua hiukan häiritsee että tarinan sankari on Petteri yksin. Väittäisin että Elisabetin rooli on ollut vähintäänkin yhtä haastava ja sankarillinen. Ehdotankin että sukuyhdistys nostaa Elisabet Ariinin hänelle kuuluvalle arvopaikalle.

Tuo tarina sisältää pähkinänkuoressa menestyksen neljä avainta tämänkin päivän maailmassa: lannistumaton, rohkea yrittäminen, sopeutuminen vallitseviin olosuhteisiin, koulutus ja osaaminen sekä kansainvälisyys. Suomalaiset yleensä ja pohjalaiset erityisesti ovat olleet tunnettuja rohkeasta yrittämisestä, uusien mahdollisuuksien hyödyntämisestä ja avarasta perspektiivistä maailmaan. Pohjanmaalta harjoitettiin vilja-, terva- ja muuta kauppaa Tukholmaan ja kauemmaksikin. Pohjanmaalta lähdettiin tarvittaessa Ruotsiin ja Amerikkaan leveämmän leivän perässä.

Entä mitä vaatii menestyminen globalisoituvassa maailmassa? Globalisaatiosta ja siihen kuuluvasta Kiina-ilmiöstä on syntynyt suuren yleisön mielessä jonkinlainen mörkö. Mitä on tapahtunut sopeutumiselle ja yrittämiselle, kun jotkut nyt tarjoavat reseptinä vanhaan takertumista, muutosten vastustamista, suojautumista ja jopa eristäytymistä. Itse asiassa maailman muutokset, jota globalisaatioksi kutsutaan, ovat looginen ja luonnollinen jopa väistämätön seuraus teknologian, erityisesti IT-teknologian kehityksestä ja maailman yhdentymisestä. Globalisaatio merkitsee esimerkiksi sitä, että muutkin kuin kehittyneet maat haluavat rikastua ja päästä kansainvälisen kaupan apajille. Globalisaation vastustaminen on samaa kuin vastustaisi tietokoneita, kännyköitä, ja vapaata matkustamista. Globalisaation vastustaminen on samaa kuin kehityksen vastustaminen. Totta kai globalisaatiolla on varjopuolensakin – nopeat muutokset tuovat aina mukanaan epävarmuutta, epätasapainoa ja sopeutumisongelmia.

Olen pahoillani että joudun herättelemään nyky-Suomea ja muistuttamaan nopeista radikaaleista muutoksista. Jos asia olisi minusta kiinni, kertoisin teille mielelläni, että ”ei huolta, maailma pysyy ennallaan ja helppo elämä jatkuu.” Mutta ikävä kyllä maailma muuttuu kiihtyvällä nopeudella. Muutama esimerkki: Maailman talousjätti, 25 maan EU, on 450 miljoonalla asukkaallaan vain 7% maapallon väestöstä. Maapallon väkiluku kasvaa joka vuosi n. 85 miljoonalla, mikä on enemmän kuin Saksan väkiluku. Kun taas Euroopan väki vanhenee ja väkiluku jo laskee monissa maissa. Viime vuoden lopussa Suomessa oli jo ensi kertaa historiassa enemmän 60-vuotiaita kuin 20-vuotiaita. Maaseutu yleensä ja erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomi tyhjenevät. Viimeisimmän tilastotiedon mukaan tänä vuonna 27 alueen kunnasta poismuuton saldo nousee 2000 ihmiseen. Viimeisen 10 vuoden aikana Itä-Suomesta on jo poistunut 18 000 ihmistä.

Maailman talouden säätieteilijät ovat jo antaneet meille varoituksen, että talouden tsunamiaalto on jo lähtenyt liikkeelle Aasiasta, mutta Eurooppa ja Suomi siinä mukana leikkii vielä hiekkarannalla. Suomessa ei ole paljosta puheesta huolimatta tilannetta vielä kohdattu silmästä silmään, ennemminkin voisi puhua ”pää pensaassa” reaktiosta tai siteerata kotimaisen elokuvan nimeä: ”Seis maailma, tahdon ulos!”

Haluan kertoa teille pienen anekdootin Kiina-ilmiöstä. Muutama vuosi siten minut kutsuttiin puhumaan koulutusseminaariin, jossa oli edustettuna kaikki kiven kanssa tekemisissä olevat teollisuuden alat rakennuskivestä, uuneihin, hautakiviin ja korukiviin. Osanottajat purkivat yhteen ääneen suurta huolta alan hengissä pysymisestä ja tulevaisuudesta Suomessa. Kuulin hämmästyksekseni että Suomeen tuodaan valtavat määrät kiveä, graniittia ja muuta vastaava Kiinasta, Intiasta ja Brasiliasta. Itse en olisi uskonut että raskasta halpaa kivimassaa kannattaa raahata toiselta puolelta maapalloa Suomeen, jossa maaperässä ei muuta olekaan kuin kiveä.

No tänä vuonna törmäsin samaisten kivifirmojen edustajaan eräässä toisessa seminaarissa ja kyselin kuulumisia. Olin vielä hämmästyneempi heidän nopeasta yllättävästä tavasta sopeutua globalisaatiohaasteeseen: nyt he laivaavat suomalaisen graniitin suurina useiden tonnien painoisina möhkäleinä laivalla ympäri Euroopan ja Aasian Kiinaan, jossa se leikataan ja kiillotetaan. Sitten he laivaavat saman kiven takaisin Aasian ja Euroopan ympäri takaisin Suomeen ja se on yhä halvempaa kuin suomalainen kivi. Tämä hyvin jalat maassa oleva esimerkki todisti ainakin minulle, että jos kiveäkin kannattaa raahata Kiinasta Suomeen, mikään ala ei ole enää turvassa.

Intia tuottaa ohjelmointi-insinöörejä eniten maailmassa. Kiina tuottaa maailmalle elektroniikan komponentit ja on jo siirtynyt tietokoneiden, kännyköiden, ja autojen tuotantoon. He alkavat kohta osata monilla aloilla saman kuin mekin. Ja kysymys kuuluukin mitä me voimme ja mitä meidän tulee tulevaisuudessa osata, jotta meidän työtuntimme on 40 kertaa arvokkaampaa kuin aasialaisten työtunti.

Karu viesti on, että globalisaatiota ei voi paeta tai estää, siihen voi vain sopeutua! Ja mitä nopeammin me sopeudumme sitä paremmin me pitkässä juoksussa menestymme. Monet esimerkit lähihistoriastakin todistavat että sulkeutumisesta ja suojautumisesta seuraa vähitellen joutuminen kehityksestä sivuun, taantuminen ja elintason lasku. Pohjois-Korea, Kuuba ja Iran eivät ole kovin houkuttelevaa seuraa.

Nopeisiin globalisaation muutoksiin sopeutuminen tuo aina myös ikäviä ilmiöitä, kuten tehtaiden sulkeminen ja ulkomaille siirtäminen. On muistettava että suurteollisuus on tavallisesti luonteeltaan kypsää teollisuutta ja siten erityisen altista hintakilpailulle ja kustannuspaineelle. Ei meidän pidä yrittää pitää väkisin Suomessa kannattamatonta kypsää teollisuutta. Uudet innovatiiviset korkean teknologian alat eivät ole vielä samassa hinta- ja kustannuspaineessa. Siksi yksi tärkeimpiä positiivisia sopeutumistapoja on osaamisen ja yrittäjyyden radikaali tukeminen. Luovat uudet innovaatiot tulevat useimmin pienyrityksistä.

Suomalaisesta kilpailukyvystä ja yrittäjyyden tukemisesta puhutaan paljon, mutta väittäisin vähän yksinkertaistaen ja kärjistäen, että on ”paljon puhetta – vähän villoja”. On hienoa, että olemme komeilleet maailman kilpailukykylistoilla kärjessä, mutta se on enemmänkin myytti kuin todellisuutta. Jos se olisi totta, olisi elintasomme ja ostokykymme noussut kohisten. Sen sijaan Euroopassa on yksi maa – Irlanti, joka on tarttunut toimeen ja nostanut oikealla talouspolitiikalla maansa elintason kymmenessä vuodessa Espanjan ja Kreikan tasolta toiseksi korkeimmaksi. EU:ssa enää vain Tanskan elintaso on Irlantia korkeampi. Kun kansainvälisiltä sijoittajilta kysyttiin kiinnostavia sijoituskohteita, Suomea ei edes mainittu, sen sijaan listoilla esiintyi 19 Euroopan maata, jopa Romania, Liettua, Viro, Slovakia ja Bulgariakin mainittiin. Viime lauantain Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa siteerattiin toista kyselyä, jossa kyseltiin kiinnostavia tutkimus- ja tuotekehitysinvestointien kohteita. Taaskaan Suomea ei edes mainittu. Lehden johtopäätös oli että meiltä häviävät myös ylemmän osaamisen työpaikat.

Eräs vastaus tämän päivän kriisiin on yrittäjyyden todellinen hyväksyminen ja tukeminen. Vähän kärjistetty väitteeni on, että yrittäjyydestä kaikki mielellään puhuvat, mutta sen eteen on itse asiassa tehty hyvin vähän. Eräiltä osin on yrittäjyyden edellytyksiä jopa heikennetty. Eräs perusongelma on että yrittäjyyden perusolemusta ei ole ymmärretty tai hyväksytty. Yrittäjyyteen kuuluu väistämättä epävarmuus, suuret riskit ja epäonnistumiset. Suomen järjestelmälliseen turvallisuutta maksimoivaan, sosiaalidemokraattiseen, pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntakulttuuriin ei oikein hyvin sovi aito yrittäjyys. Meillä halutaan etukäteen varmistaa että epäonnistumisia ei tule. Epäonnistumiset ja konkurssit ovat osoitus siitä että valvonta ei toiminut. ”Epäonnistumiset halutaan eliminoida lainsäädännöllä elämästä pois.”

Eräissä selvityksissä kävi ilmi, että kolme neljäsosaa Tekesin, Sitran ja Finnveran rahoittamista uusista hankkeista kariutuu ajan pitkään. Reaktiot tuloksiin olivat paljastavia ”[tulos]…kielii rahoittajien kyvyttömyydestä erottaa jyvät akanoista” ja ”Rahaa valuu elinkelvottomiin hankkeisiin”, ”rahan jakaminen haulikolla ampuen maakunnallisiin hankkeisiin”, jne. Itse asiassa yrittäjyyden luonteeseen kuuluu se, että suurin osa, keskimäärin juuri 2/3 uusista tuoteideoista ja yrityksistä kariutuu. Yrittäjyyttä ei voida aidosti tukea, ellei tätä perustotuutta ensin hyväksytä.

Suomessa nostettiin jokin aika sitten perustamispääoman minimimäärää 15000 markasta 50000 markkaan, eli tänään 8000 euroon, mikä soti suoraan yrittämistä vastaan. Kaikkein paljastavinta oli korotukselle annettu perustelu: ”koska niin moni yrittäjä epäonnistuu, on nostettava kynnystä, että vain vakavissaan olevat lähtevät yrittäjiksi.” Suomennettuna tämä perustelu tarkoittaa: ”Kun yrittäjyys on niin riskipitoista ja vaikeaa, niin tehdään se vielä vaikeammaksi nostamalla kynnystä lähteä yrittäjäksi.” Jos yrittäjyyttä olisi todella haluttu tukea, olisi perustamispääomaa pitänyt laskea. Toinen esimerkki: verottajille on annettu diktaattorin oikeudet mitätöidä yritys. Jos yrityksellä on vain yksi asiakas, voi verottaja yksioikoisesti päättää ettei tämä ole mikään yritys vaan palkollinen.

Eräissä todella yritysystävällisissä maissa annetaan yrittäjille automaattista ilmaista rahallista tukea hyviä suunnitelmia vastaan ja hyväksytään, että jopa 2/3 tästä rahasta menee hukkaan. Mutta jos jopa 1/3 tuottaa työpaikkoja ja parantaa maan elintasoa ja kilpailukykyä, tulosta pidetään hyvä. Tällainen yrittäjyyden tuki on Suomessa utopiaa.

Kansainvälisissä selvityksissä on tutkittu nuorten opiskelijoiden halukkuutta yrittäjiksi. Suomi on jatkuvasti ollut näissä tilastoissa häntäpäässä. Nuoret opiskelijat haluavat virkamiehiksi suuryrityksiin. Yrittäjyyttä ei kulttuurissa aidosti arvosteta ja mitalin toisena puolena on taas menestyneitä yrittäjiä kohtaan tunnettu aito kateus ja halu ulosmitata heidän menestyksensä mahdollisimman tarkkaan.

En ole luonteeltani pessimisti, vaan pidän itseäni rohkeana riskejäkin sietävänä yrittäjänä. Yhteenvetona voisin siten esittää

Globalisaatio ja Aasia-ilmiö ei ole vain uhka, vaan myös oikein sopeutuen valtava mahdollisuus menestykseen.

Suomessa on runsaasti luovuutta, lähinnä teknisiä ja teknologisia tuoteideoita.

Yrittäjähenkisyyttäkin vielä löytyy, vaikka yrittäjyyttä ei tueta tarpeeksi.

Markkinointi, myynti ja viestintä ovat yhä pahimmat kompastuskivet.

Suomen markkinat ovat pienet ja keskittyneet, eikä useimmilla aloilla ole kotimarkkinoilla riittävää kasvua.

Useimmille yrittäjille tulee kasvun varmistamiseksi kansainvälistymispakko yhä aikaisemmin eteen

Miksi takertuisimme menneisyyteen ja muutosten kieltämiseen – miksi emme kohtaa todellisuutta silmästä silmään ja tartu haasteisiin. Emme voi maailman muutosta pysäyttää tai estää, voimme vain sopeutua. Mitä pikemmin sen teemme sitä paremmat mahdollisuudet meillä on menestyä tulevaisuuden maailmassa. Tämän illan hääjuhlassa muistamme ja kunnioitamme kahden kovia kokeneen rohkean ja yritteliään nuoren ponnistuksia ja menestystä. Kun esi-isämmekin pystyivät sopeutumaan vielä suurempiinkin uhkiin ja vaikeuksiin, miksi tämän päivän suomalaiset olisivat heitä huonompia. Toivotan jokaiselle meistä ja Suomelle menestystä.